Lauantai, ilma:+30, merivesi varmaan sama. Aamulla hetki aurinkoa, sadetta, taas poutaa, taas sadetta. raivostuttavaa.

Aamiaisen jalkeen hetken ehti maata auringon alla, vesiaerobickin melkein kokonaan kunnes se alkoi. Nopeammin kuin koskaan. Ja sitahan tuli. Tuli ku vanha kansa sanoo, saavista kaataen, ei eteensa nahny. Ja sitten se loppui, vajaassa kymmenessa minuutissa, yhta nopeasti kun alkoikin. Ei otettu riskia etta alkais kohta uudestaan vaan lahdettii aidin kans shoppailee Market Villageen. Mukaan tarttui pusero, laukku ja ja.. jotain pienta tarpeellista. Takas kun Hiltoniin paastiin ja saatiin bikinit paalle etta takas altaalle nii eikohan hississa huomattu etta taas tulee vetta. Reilukerho. Ja nyt oonkin tassa.

Seurueen jatkat on tehny tuttavuutta toissapaivana tanne saapuneen suomalaisperheen pojan kans, onhan se kiva kun saa uutta seuraa. Vahan vaihtelua.

Kuten jo todettua taalla kaikki on erilaista. Unet varsinkin. Oon nahny mita kummallisempia unia ihmisista joita en oo tavannu vuosiin tai edes miettiny niiden olemassa oloa. Mista se johtuu. Sit ne asiat niissa unissa oli semmosia et ne on tavallaan tapahtunut joskus. Miksi. Suolapurkista viela peraan. Missa Hanna kun tarviin sen lohduttavia sanoja. No kuka tanne on itsesaalissa tullut rypee. Taidan siirtya poikien seuraan ja harrastaa sosiaalista kanssakaymista.

Sokerointi kannattaa, oikeasti!

Sain kyydin.